mustasukkaisuutta

mustasukkaisuus.... olen pohtinut asiaa paljonko se oikeesti on vain oman mielen harhailua siellä missä ei pitäisikään. Itse jos koen mustasukkaisuuden tunnetta mietin aina vastaavan tilanteen kohdalleni ja miten minä toimisin ja usein huomaan, että tässä nyt ei ollutkaan syytä mustasukkaisuuteen vain olikin kyseessä ihan normaali asia. En miellä itseäni mustasukkaiseksi persoonaksi ja harvoin koen tuota tunnetta, jos kuitenkin koen silloinkin koitan saada itseni miettimään asiaa monelta kantilta.  Oliko kyse vain normaalista toiminnasta tai muuta vastaavaaa ja yhä useammin huomaan että  kasvan irti siitä  vähästäkin mustasukkaisuudesta mitä minulla on ja jos olen syyllistynyt mustasukkaisuuteen niin usein puhun siitä suoraan kyseisen ihmisen kanssa ja saatampa vielä  puhua tämän toisenkin osapuolen kanssa jos olen häntä syyttänyt.  tästä on olemassa melkoisen monta esimerkkiä. en tiedä onko tapani oikea mutta tämän olen kokenut hyväksi ja nyt en tarkoita että olisin jollekkin naiselle huutanut naama punaisena tms.  en koskaan.  se ei ole minua.  Olen oppinut nyt kuluneen vuoden aikana mieheni kanssa että luottamus on suuri asia. on hyvä jättää menneet taakse ja puhdistaa pöytä puhumalla. rakastaa kun voi ja osittaa se joikaisessa arjen hetkessä.  pienet teot ovat suurempia kuin moni muu. edelleen meillä miehen ollessa koulussa viestitellään jatkuvasti kuten aikanaan.  se on tavallaan puhdistavaa ja paluuta menneeseen aikaan jolloin hän oli vielä kaukana ja ainoa tapa kommunikoida oli viestit ja skype, tapa keskustella on juuri sama. se oli aikaa jolloin puhuimme kaiken kerroimme koko elämämme mustaa valkoisella.  varaa valheisiin ei ollut koska ne säilyvät edelleen koneidemme kätöissä. 

no niin tässä mä nyt istun ja kirjotan sitä hemmetin blogia josta sanoin joskus että koskaan en minä ainakaan.  ajatus tähän lähti kirjoittaessani yllä olevaa tekstiä faceen.  mietin että ehkä sittenkin on aika alkaa kirjoittamaan.  Maailmassa on paljon teksitä ja tarinoita sinne joukkoon varmasti mahtuu yksi suzun näköinen tarina myös- joo joo Nansu mä kulin sun repeemisen.  tää nyt ei ehkä ollu se ihan normaali tarina joka tytön kynästä  ja mun elämä muutenkaan koskaan ole ollut sellainen. eikä tule olemaankaaan enkä sitä halua.   Olen reilusti se mikä olen. 

Joku sana minusta.... hah tää on hauskaa... onko oelmassa sanaa Suzusta.... EI
no kuitenkin yritän nyt jotenkin selventää  itseni sinulle.  

Olen nainen joka on tehnyt melkeinpä  kaikkea.  kokeilut ainakin.  tällä hetkell toimin baarimestarina ja mallina ja Dj:nä ja karaokeemäntänä.  sivussa tuunailen paitoja teen meikkejä ja maskeerauksia ja leikkailen ja värjäilen hiuksia, rakennan omaa tuning autoani ja oikealta ammatiltani olen ajoneuvoverhoilija.  niin että se siitä lyhyestä kertomuksesta kuka olen.  Mnulla on maailman parhain aviomies. hän on kolumbialainen ja myös DJ sekä tuottaja. ommaamme erilaisen rakkautarinan jonka varmasti kuulette senkin vielä. etenemme siis elämääni niin eteen kuin taaksekkinpäin tässä samalla.  

ystäväpiirini on laaja mutta sielläkin on helmensä paras ystäväni/enitnen äitipuoleni Suzze joten häntä ei voi laskea parhaaksi ystäväksi hän on elämänkumppanini ja yhteistä historiaa takana noin 26vuottta. 
ja aiemmin mainitsemani Apina eli Nansu joka seikkailee silloin tällöin mukanamme kaikessa hyvässä ja pahassa. pajon mahatuu mukaan muitakin, unohtamatta mun morsiusnautaani Villeä ja enkeliäni Villeä :) näitä riittää, matakan mahtuun mukaan myös Riina, Marisa, Sini, Eija, Ellu (sielunsiskoni) sekä Caro ja monta muuta rakasta. te tulette sitten mukaa tarinoissa ja tapahtumissa. 

minulla on lapsia ja hekin tarinoissani seikkailevat silloin tällöin. 

koira Angel Kissa Leeloo  ja kilpikonnamme Brutal ja Truth 

sekavaa seurakuntaa ettenkö sanoisi.